SR -- Poziv na medjunarodnu konferenciju za 70 godina NATO-A

Poziv na medjunarodnu konferenciju za 70 godina nato-a

CHINESE DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL

FINNISH FRANÇAIS ITALIANO NEDERLANDS POLSKI

PORTUGUÊS ROMÎNA SERBIAN SLOVAK SLOVENIAN SVENSKA

РУССКИЙ

Svesni rastuce opasnosti svetske situacije, drame tekucih sukoba, ubrzanja krize, smatramo da je neophodno da javno misljenje i parlamenti shvate postojeci rizik od velikog rata.

To ni na koji nacin ne bi bilo slicno svetskim ratovima koji su mu prethodili i uz upotrebu nuklearnog oruzja za masovno unistenje, ugrozilo bi samo postojanje zivota na planeti 

Zemlji, zajednickog doma u kojem zivimo.

Opasnost nikada nije bila veca i tako blizu. Ne mozemo riskirati, moramo uvecati nase napore da izadjemo iz ratnog sistema.

  

Dodjite da diskutojemo na

Medjunarodnoj konferenciji

70 GODINA OD POSTOJANJA NATO-A:

KOJI ISTORIJSKI REZULTAT SU POSTIGLI?

IZACI IZ TOG RATNOG SISTEMA.

Firenze, Nedelja 7 April 2019

CINEMA TEATRO ODEON

Piazza Strozzi

OD 10:15 – DO 18:00

UVODNI IZVESTAJI

70 godina nato-a: iz rata u rat

Prema scenariju treceg svetskog rata

OKRUGLI STOLOVI

Jugoslavia: osnivacki rat novog NATO-A pre 20 godina

Dva fronta NATO-A istok i jug

Europa na prvoj liniji nuklearnog sukoba

Kultura mira ili kultura rata?

Govorice:

Michel Chossudovsky, profesor ekonomie, director Centre for Research on Globalization (Global Research, Canada).

Živadin Jovanović,   Presednik Beogradskog foruma za svet ravnopravnosti (Srbija).

Jean Bricmont, pisac, pocasni profesor Universiteta Lovanio (Belgija).

Diana Johnstone,  esejista (SAD).

Paul Craig Roberts,  ekonomista, izdavac (SAD)

* * * * *

Alex Zanotelli, misionar.

Franco Cardini, istoricar, esejista.

Fabio Mini, vojnik i pisac.

Giulietto Chiesa, pisac i novinar, direktor Pandora TV.

Alberto Negri, novinar, ratni dopisnik “Il Sole 24 Ore”.

Tommaso Di Francesco, novinar, pomocni direktor - il manifesto.

* * * * *

Jean Toschi Marazzani Visconti, pisac i novinar

Germana Leoni von Dohnanyi, pisac i novinar.

Fernando Zolli, misionar.

Franco Dinelli, istrazivac CNR.

Francesco Cappello, vaspitac i esejista .

Manlio Dinucci, pisac i novinar.

PREGLED VIDEO DOKUMENTACIJE

I VIDEO PORUKE

OTVORENI MIKROFON

ZA ZAKLJUCKE

Organizatori:

ASSOCIAZIONE PER UN MONDO SENZA GUERRE

(asocijacija za svet bez ratova)

Comitato No Guerra No Nato/Global Research

U saradnji sa

Pax Christi Italia, Commissione Giustizia e Pace dei Missionari Comboniani, Comitato Pace e Disarmo e Smilitarizzazione del Territorio (Napoli), Rivista/Sito Marx21, Sezione Italiana della WILPF (Lega Internazionale Donne per la Pace e la Libertà), Tavolo per la Pace della Val di Cecina, Medicina Democratica Livorno e Val di Cecina, i drugim odruzenjima koja se uclanjuju.

ZA SUDJELOVANJE NA KONFERENCIJI (ULAZ SLOBODAN)

POTREBNO JE REZERVISATI PUTEM EMAIL ILI TELEFONA

VASE IME I MESTO PREBIVANJA:

Giuseppe Padovano

Coordinatore Nazionale CNGNN

Email giuseppepadovano.gp@gmail.com

Cell. 393 998 3462

Pagina web:

https://perunmondosenzaguerre.blogspot.com/

CINEMA THEATER ODEON (Firenze, 7 aprile)

FI -- Manlio Dinucci -- Miten Italia hankki “suuren kansakunnan” statuksen

Miten Italia hankki “suuren kansakunnan” statuksen

Manlio Dinucci

DEUTSCH DANSK ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS  ITALIANO 

NEDERLANDS  PORTUGUÊS ROMÎNA TÜRKÇE

Maaliskuun 24. 1999 Italian senaatin avasi 16.35 kunnianarvoisa Sergio Mattarella, joka oli D'Aleman hallituksen varapresidentti (Ulivo, PdCI, Udeur) - “Arvoisat senaattorit, lehdistö on informoinut meitä siitä, että Naton operaatiot alkoivat kello 6.45.”

Sillä hetkellä Yhdysvaltain 31. eskadroonan laukaisemat F-16 -pommit, jotka lähtivät Avianosta (Frioul), olivat jo osuneet Pristinaan ja Belgradiin. Uusia Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hävittäjäpommittajia oli jo matkalla Italian muista tukikohdista.

  

Tällä tavoin, perustuslakia rikkoen (artiklat 11, 78 ja 87), Italia vedettiin sotaan, josta hallitus tiedotti parlamentille vasta sen jälkeen kun lehdistö oli julkaissut uutisen sodan jo alettua.

  

20 päivää ennen hyökkäystä Jugoslaviaan – kuten hän itse kertoi Il Reformistan  haastattelussa (24. maaliskuuta 2009) – Massimo D'Alema oli saanut kutsun Washingtoniin, missä presidentti Clinton teki seuraavanlaisen ehdotuksen: “Italia on niin lähellä sotanäyttämöä, että emme pyydä teitä ottamaan osaa sotilaallisiin operaatioihin, ainoastaan sallimaan meille tukikohtienne käytön”.

D'Alema oli vastannut ylpeästi - “Me kannamme vastuumme samoin kuin muutkin liittolaismaat”, tarkoittaen sillä, että Italia ei ainoastaan sallisi tukikohtiensa käyttöä sodassa Jugoslaviaa vastaan vaan myös hävittäjäpommittajiensa. Näin 54 italialaista konetta todellakin osallistui pommituksiin, hyökäten Yhdysvaltain komennon määräämiin kohteisiin.

  

“Moraalisesti se oli oikea päätös, ja siten saatoimme täysin astua rooliimme”, D'Alema selitti haastattelussa. “Ainoastaan Yhdysvalloilla oli suurempi määrä koneita kuin meillä. Italia on suuri kansakunta eikä meidän pitäisi olla yllättyneitä osallistumisestamme tähän sotaan”, hän  neuvoston johtajan roolissa ilmoitti kesäkuussa 1999, huomauttaen, että tämä oli ollut lentäjille “ihmisinä  ja ammatillisesti suurenmoinen kokemus.”

  

Täten Italia oli ensisijaisessa roolissa Jugoslavian sodassa. Italian tukikohdista lähti liikkeelle suurin osa 1.100:sta koneesta, jotka 78:n päivän aikana tekivät 38.000 taistelulentoa, pudottaen 23.000 pommia ja ohjusta (monissa köyhdytettyä uraania) Serbiaan ja nykyiseen Kosovoon.

Näiden missioiden tarkoituksena oli aktivoida ja testata Yhdysvaltain koko järjestelmää ja Naton tukikohtia Italiassa, ja valmistella tämän vahvistamista tulevia sotia varten. Seuraava sota listalla oli Libyan sota 2011.

Kun sota Jugoslaviaa vastaan oli vielä käynnissä, D'Aleman hallitus osallistui Washingtonissa 23.-25. huhtikuuta 1999 Naton kokoukseen, joka aloitti toiminnan nimeltä New Strategic Concept. Nato muutettiin liitoksi, joka vaati jäseniään “suorittamaan liittoutuman ulkopuolisia vastaiskuoperaatioita kriiseissä, joita 5. artikla ei salli”.

Siitä alkoi Naton laajeneminen itään päin. 20 vuodessa, hävitettyään Jugoslavian, Nato laajeni 16:sta 29:ään maahan (30 mikäli Makedonia liitetään siihen),  lähentyen yhä enemmän Venäjän rajoja.

Tänä päivänä “Pohjois-Atlantin alue” ulottuu Afganistanin vuorille asti, ja italialaiset sotilaat ovat siellä läsnä vahvistaen sitä, minkä D'Alema määritteli ylpeänä “suuren valtiovallan uudeksi statukseksi”, jonka Italia saavutti 20 vuotta sitten osallistumalla sellaisen maan tuhoamiseen, joka ei koskaan ollut hyökännyt eikä edes uhannut Italiaa tai sen liittolaisia.

Sota Jugoslaviaa vastaan on yksi kansainvälisen symposiumin teemoista Naton täyttäessä 70 vuotta.

Teema “Jugoslavia – 20 vuotta jälkeenpäin – uuden Naton perustaminen” esitetään videodokumentein kansainvälisessä symposiumissa “Nato 70 vuotta – mikä on sen historia dokumentoituna? Sotajärjestelmästä on luovuttava, nyt!”

Muita teemoja esim. “Eurooppa ydinselkkauksen eturintamassa”.

7. huhtikuuta Firenze (Paikka: Cinema Teatro Odeon, Piazza Strozzi 10.15-10.00)

Puhujina: M. Chossudovsky, Global Research (Kanada) johtaja, V. Kozin, Venäjän ulkoministeriön poliittis-sotilaallinen asiantuntija, Z. Jovanovi, Belgrade Forum:in johtaja (Serbia), D. Johnstone, esseisti (USA), P. Craig Roberts, toimittaja (USA). Italialaisten puhujien joukossa: A. Zanotelli, G. Strada, F. Cardini. F. Mini, G Chiesa, A. Negri, T. Di Francesco, M. Dinucci.

Järjestäjät: Comitato No Guerra No Nato, Global Research, Pax Christi, Comboniani, WILPF, ja muita järjestöjä.

Osallistuminen (maksuton) ilmoittamalla nimi ja kotipaikka 

G. Padovanolle: 

giuseppepadovano.gp@gmail.com

Puh. 393 998 3462

il manifesto, 25. maaliskuuta 2019

 Kääntäjä: Tuula

KUTSU KANSAINVÄLISEEN KONVENTTIIN

NATON TÄYTTÄESSÄ 70 VUOTT

LIITY MEIHIN

DE -- Manlio Dinucci -- Wie Italien den Status einer „Großen Nation“ erwarb

Wie Italien den Status einer „Großen Nation“ erwarb

von Manlio Dinucci

Am 24. März 1999 wurde die Sitzung des italienischen Senats um 20:35 Uhr mit einer Mitteilung des Abgeordneten Sergio Mattarella, der damals Vizepräsident der Regierung D'Alema war (Ulivo, PdCI, Udeur), wiedereröffnet: „Sehr geehrte Senatoren, uns wurden von den Presseagenturen mitgeteilt, dass die NATO-Operationen um 18:45 Uhr begonnen haben“.

In diesem Moment hatten die Bomben der F-16 der 31. US-Staffel, die von Aviano (Frioul) gestartet waren, bereits Pristina und Belgrad getroffen. Neue Wellen von US- und alliierten Jagdbombern kamen von anderen italienischen Stützpunkten.

Auf diese Weise und unter Verletzung der Verfassung (Artikel 11, 78 und 87) wurde Italien in einen Krieg hineingezogen, über den die Regierung das Parlament erst informierte, nachdem die Presseagenturen die Nachrichten veröffentlicht hatten, dass der Krieg bereits begonnen hatte.

Zwanzig Tage vor dem Angriff auf Jugoslawien, war Massimo d'Alema - wie er selbst in einem Interview mit Il Reformista (24. März 2009) berichtete - nach Washington gerufen worden, wo Präsident Clinton diesen Vorschlag unterbreitete: „Italien ist so nah am Kriegsschauplatz, dass wir Sie nicht bitten werden, sich an den Militäroperationen zu beteiligen, sondern nur darum, uns Ihre Basen zur Verfügung zu stellen“.

D'Alema hatte arrogant geantwortet: „Wir werden unsere Verantwortung auf der gleichen Ebene wie die anderen Länder der Allianz übernehmen“, was bedeutet, dass Italien nicht nur seine Basen für den Krieg gegen Jugoslawien, sondern auch seine Jagdbomber zur Verfügung stellen würde. So beteiligten sich 54 italienische Flugzeuge tatsächlich an dem Bombenangriff und griffen die vom US-Kommando angegebenen Ziele an.

„Moralisch gesehen war es die richtige Entscheidung und ebenso der Weg, unsere Rolle vollständig zu übernehmen“, erklärte D'Alema im Interview. „Gemessen an der Anzahl der Flugzeuge waren wir nach den USA die Nummer zwei. Italien ist eine große Nation, und wir sollten nicht überrascht sein von unserem Engagement in diesem Krieg“, erklärte er im Juni 1999 in seiner Rolle als Ratspräsident und wies darauf hin, dass dies für die Piloten eine „große menschliche und berufliche Erfahrung“ gewesen sei.

Italien spielte damit eine Hauptrolle im Krieg gegen Jugoslawien. Der Start von italienischen Stützpunkten war der größte Teil der 1.100 Flugzeuge, die innerhalb von 78 Tagen 38.000 Einsätze durchführten und 23.000 Bomben und Raketen (viele von ihnen mit abgereichertem Uran) auf Serbien und den heutige Kosovo abwarfen. 

Diese Missionen dienten der Aktivierung und Erprobung des gesamten Systems der US- und NATO-Stützpunkte in Italien und bereiteten dessen Verstärkung für die kommenden Kriege vor. Der nächste Krieg auf der Liste war der gegen Libyen im Jahr 2011.

Während der Krieg gegen Jugoslawien noch andauerte, nahm die Regierung D'Alema am NATO-Gipfel vom 23. bis 25. April 1999 in Washington teil, mit dem das Neue strategische Konzept umgesetzt wurde. Die NATO wurde in ein Bündnis umgewandelt, das seine Mitglieder verpflichtete, „Operationen zur Bekämpfung der Krisen, die außerhalb des Territoriums der Allianz, nicht in Artikel 5 vorgesehen sind“, durchzuführen.

Das war der Beginn der NATO-Osterweiterung. In zwanzig Jahren, nach dem Abriss der jugoslawischen Föderation, stieg die NATO von 16 auf 29 Staaten (30, wenn sie jetzt auch Mazedonien umfasst) und breitete sich immer näher an den Grenzen Russlands aus.

Heute erstreckt sich das „nordatlantische Gebiet“ bis in die Berge Afghanistans, und dort sind italienische Soldaten präsent, die bestätigen, was D'Alema mit Stolz als den „neuen Status als große Nation“ bezeichnet hat, den Italien vor zwanzig Jahren durch die Teilnahme an der Zerstörung eines Landes erworben hat, das Italien oder seine Verbündeten weder angegriffen noch überhaupt bedroht hat.

il manifesto, 25. März 2019  

Übersetzung aus dem Englischen: K.R.

Der Krieg gegen Jugoslawien wird eines der Themen des internationalen Symposiums anlässlich des 70. Jahrestages der NATO sein.

Das Thema „Jugoslawien - 20 Jahre danach - der Gründungskrieg der neuen NATO“ wird auf dem internationalen Symposium „70 Jahre NATO - Wie ist die geschichtliche Bilanz? Ausstieg aus dem Kriegssystem, jetzt“, das am 7. April in Florenz stattfinden wird (Kino Teatro Odeon, Piazza Strozzi, 10:15 – 18:00 Uhr). Zu den weiteren Themen wird „Europa an der Front einer nuklearen Konfrontation“ gehören.

Sprecher: M. Chossudovsky, Direktor von Global Research (Kanada) ; V. Kozin, politisch-militärischer Experte des russischen Außenministeriums; Ž. Jovanovi, Präsident des Belgrader Forums (Serbien); D. Johnstone, Essayist (USA); P. Craig Roberts, Redakteur (USA). Unter den Italienisch sprechenden: A. Zanotelli, G. Strada, F. Cardini, F. Mini, G. Chiesa, A. Negri, T. Di Francesco, M. Dinucci.

Organisatoren: Comitato No Guerra No Nato und Global Research, mit Pax Christi, Comboniani, WILPF und anderen Verbänden. Um am Symposium teilnehmen zu können (kostenloser Eintritt), teilen Sie bitte Ihren Namen und Ihren Wohnort 

G. Padovano mit: giuseppepadovano.gp@gmail.com

Tel. (mobil): 393 998 3462

EINLADUNG ZUR 

INTERNATIONALEN KONFERENZ

ZUM 70-JÄHRIGEN JUBILÄUM DER NATO

BITTE TRITT UNS BEI

SP -- Manlio Dinucci -- Sobre cómo conquistó Italia el «status de gran país»‎

Sobre cómo conquistó Italia el «status de gran país»‎

por Manlio Dinucci

  DANSK ENGLISH FRANÇAIS  ITALIANO NEDERLANDS  

PORTUGUÊS ROMÎNA TÜRKÇE

El 24 de marzo de 1999, el Senado italiano reanudó sus sesiones a las 20:35 con una comunicación ‎de Sergio Mattarella, el entonces vicepresidente del gobierno D’Alema (Ulivo, Pdci, Udeur): ‎‎«Honorables senadores, como han informado las agencias de prensa, a las 18:45 han comenzado ‎las operaciones de la OTAN».‎

En aquel momento, las bombas de los F-16 de 31er escuadrón estadounidense, que habían ‎despegado desde Aviano (Italia), ya habían golpeado (las ciudades) de Pristina y Belgrado y estaban ‎llegando nuevas oleadas de cazabombarderos de Estados Unidos y de sus aliados, también ‎provenientes de bases italianas. ‎

En violación de los artículos 11, 78 y 87 de su Constitución, Italia se veía así implicada en una ‎guerra, que el gobierno italiano anunciaba al parlamento después que las agencias de prensa y ‎después de iniciadas las operaciones. ‎

Veinte días antes del ataque contra Yugoslavia, el primer ministro Massimo d’Alema –como ‎él mismo contara en una entrevista publicada el 24 de marzo de 2009 en Il Reformista– había ‎viajado a Washington, convocado por el presidente Bill Clinton, quien le hizo la siguiente ‎proposición: «Italia está tan cerca del escenario de guerra que ni siquiera le pedimos participar ‎en las operaciones militares. Basta con que ustedes pongan a disposición sus bases.»‎

D’Alema les respondió con orgullo: «Asumiremos nuestras responsabilidades por igual con los ‎demás países de la Alianza». O sea, que Italia pondría no sólo sus bases sino también sus ‎cazabombarderos a disposición de la guerra contra Yugoslavia. En total, 54 aviones italianos ‎participaron en los bombardeos, atacando los objetivos que el Mando estadounidense ‎indicaba. ‎

‎«Era moralmente justo y era también la manera de ejercer plenamente nuestro papel», explica ‎D’Alema en la entrevista. ‎«En cantidad de aviones fuimos segundos, sólo después de ‎Estados Unidos. Italia es un gran país y no hay que sorprenderse del compromiso mostrado en ‎esta guerra», había declarado en junio de 1999 en su calidad de primer ministro, afirmando ‎además que, para los pilotos, aquello había sido «una gran experiencia humana y profesional».‎

Italia desempeño así un papel de primera importancia en la guerra contra Yugoslavia. Desde las ‎bases italianas despegó la mayor parte de los 1 100 aviones que, en 78 días, realizaron 38 000 ‎misiones aéreas contra Yugoslavia, lanzando 23 000 bombas y misiles (gran parte con uranio ‎empobrecido) sobre Serbia y la región de Kosovo. ‎

Así se activó y se puso a prueba todo el sistema de bases militares de Estados Unidos y la OTAN ‎en Italia, preparando a la vez su perfeccionamiento para las guerras venideras. La siguiente fue ‎la agresión contra Libia, en 2011. ‎

Durante la guerra contra Yugoslavia, el gobierno D’Alema participó en la cumbre de la OTAN ‎realizada en Washington del 23 al 25 de abril de 1999, encuentro donde se declaró operativo el ‎‎«Nuevo Concepto Estratégico» que convierte la OTAN en una alianza que compromete sus ‎países miembros a «realizar operaciones de respuesta a las crisis no previstas en el artículo 5, ‎fuera del territorio de la Alianza». ‎

Allí comienza la expansión de la OTAN hacia el este. En 20 años, después de haber destruido la ‎República Federal de Yugoslavia, la OTAN se extiende de 16 a 29 Estados (30 si se incluye Macedonia), y ‎avanza cada vez más hacia las fronteras de Rusia. ‎

Hoy en día, el «área atlántico-norte» se extiende hasta las montañas de Afganistán. Y allí están ‎los soldados italianos, confirmando lo que D’Alema definía con orgullo como «el nuevo status ‎de gran país», conquistado por Italia hace 20 años con su participación en la destrucción de un ‎país que no había atacado o amenazado a Italia ni a sus aliados. ‎

‎

La guerra contra Yugoslavia será uno de los temas del Coloquio Internacional sobre los ‎‎70 años de la OTAN

‎

El tema “Yugoslavia: hace 20 años, la guerra que fundó la nueva OTAN” se abordará, incluso con ‎documentación audiovisual, en el Coloquio Internacional “Los 70 años de la OTAN. ¿Cuál es el ‎balance histórico? Salir de la guerra ya”, que se desarrollará en Florencia (Italia) el 7 de abril, en ‎el Cinema Teatro Odeon, Piazza Strozzi (horario de las 10 hasta las 15 o las 18 horas). 
Entre los demás temas de este Coloquio estará “Europa en primera línea de la confrontación ‎nuclear”.‎

Intervendrán M. Chossudovsky, director de Global Research (Canadá); V. Kozin, experto en temas ‎político-militares del ministerio de Exteriores de Rusia; Z. Jovanovic, presidente del Foro de ‎Belgrado (Serbia); D. Johnstone, ensayista (Estados Unidos) y P. Craig Roberts, editorialista ‎‎(Estados Unidos). 
Entre los participantes italianos estarán A. Zanotelli, G. Strada, F. Cardini, F. ‎Mini, G. Chiesa, A. Negri, T. Di Francesco, M. Dinucci.‎

Organizadores: Comitato No Guerra No NATO y Global Research, con Pax Christi, Comboniani, ‎WILPF y otras asociaciones.

Para participar en el Coloquio (la entrada es libre) sírvase comunicar ‎su nombre y dirección a 

G. Padovano 

(email giuseppepadovano.gp@gmail.com, teléfono 393 998 ‎‎3462)

‎Traducción: Réseau Voltaire

Fuente: Réseau Voltaire

INVITACIÓN PARA LA 

CONVENCIÓN INTERNACIONAL 

DEL 70º ANIVERSARIO DE LA NATO

ÚNETE A NOSOTROS