«SODANKÄYNNIN TAITO »
Euroopan Unioni Pentagonin ydinasestrategiassa
Manlio Dinucci
Naton puolustusministerit (Elisabetta
Trenta, Italiasta ja Antti Kaikkonen, Suomesta) tapasivat Brysselissä 26.
ja 27. kesäkuuta hyväksyäkseen uudet «varoittavat» toimenpiteet Venäjää
kohtaan, jota on syytetty – ilman minkäänlaisia todisteita – INF-sopimuksen
rikkomisesta. Periaatteessa tämä merkitsee, että he seuraavat
Yhdysvaltoja, joka päättämällä luopua sopimuksesta 2. elokuuta, valmistautuu
sijoittamaan Eurooppaan maalle asetettavia keskipitkän matkan ydinohjuksia
(500-5500 kilometriä kantavia), samanlaisia kuin 1980-luvulla (Pershing II ja
risteilyohjukset), jotka (samoin kuin Neuvostoliiton SS-20) poistettiin
sopimuksella, jonka presidentit Gorbatsov ja Reagan allekirjoittivat 1987.
Euroopan tärkeimpiä maita, jotka enenevässä
määrin ovat eriämässä EU:n sisällä, järjestetään uudelleen Naton sisällä
Yhdysvaltain johdolla yhteisten strategisten etujen tukemiseksi. YK:ssa sama EU
– jonka 27:stä jäsenmaasta 21 on Naton jäseniä (myös Englanti vaikka se on
jättämässä EU:n) – hylkäsivät Venäjän ehdotuksen INF-sopimuksen pitämisestä
voimassa. Näin tärkeässä asiassa Euroopan hallitukset ja tärkeimmät
tiedotusvälineet jättävät tahallaan julkisen mielipiteen vaille huomiota. Näin
emme huomaa meitä kaikkia uhkaavaa kasvavaa vaaraa – kasvavaa mahdollisuutta,
että jonain päivänä saatamme kärsiä ydinaseiden käytöstä.
Tämän vahvistaa viimeisin strateginen dokumentti
Yhdysvaltain asevoimilta, Nuclear Operations (11. kesäkuuta), joka on
kirjoitettu Dunfordin johdolla. Koska « ydinvoimamme antavat
Yhdysvalloille kyvyn jatkaa omia kansallisia tavoitteita », dokumentti
tähdentää, että niiden pitää olla « monipuolisia, joustavia ja
mukautuvia moniin erilaisiin vastustajiin, uhkiin ja konteksteihin ».
Huolimatta Venäjän varoituksista, että jo yhden pienitehoisen ydinaseen käyttö
johtaisi ketjureaktioon, josta saattaisi seurata laajamittainen
ydinasekonflikti, Yhdysvaltain doktriini alkaa suuntautua vaarallisen
« joustavuus »-konseptin pohjalta.
Strateginen dokumentti vahvistaa, että
« Yhdysvaltain ydinvoimat antavat meille keinon käyttää voimaa
monenlaisiin kohteisiin kerralla, ja presidentin päätöksellä ». Nämä
kohteet (saman dokumentin mukaan) valitsevat itse asiassa tiedustelupalvelut,
jotka arvioivat haavoittuvuuden ydinhyökkäyksen tapahtuessa, ja myös laskevat
radioaktiivisen laskeuman vaikutukset. Ydinaseiden käyttö – dokumentti
painottaa - « voi luoda olosuhteet ratkaiseville tuloksille. Erityisesti
ydinaseen käyttö muuttaisi taistelua perustavanlaatuisesti luomalla tilanteen, joka mahdollistaa
komentajille voiton yhteenotossa ».
Ydinaseet tekisivät Yhdysvalloille myös
mahdolliseksi « vakuuttaa liittolaisensa ja kumppaninsa », jotka
luottamalla näihin aseisiin « luopuisivat ajatuksesta, että omistaisivat
omia ydinaseita, täten osallistuen Yhdysvaltain tavoitteeseen, mikä on aseiden
leviämisen estäminen ».
Dokumentista kuitenkin selviää, että
« Yhdysvallat ja tietyt, valitut Nato-liittolaiset voisivat pitää
lentokoneita, jotka pystyvät kuljettamaan sekä ydin- että tavanomaisia
aseita ». Tämä tekee mahdolliseksi, että neljä EU-maata, joilla
virallisesti ei ole ydinaseita – Italia, Saksa, Belgia, Hollanti – ja myös
Turkki, INF-sopimuksen vastaisesti, eivät ainoastaan varastoi Yhdysvaltain
ydinaseita (B61-pommeja, jotka 2020 korvataan tuhovoimaisemmilla
B61-12-pommeilla), vaan ovat myös valmiit käyttämään niitä ydinhyökkäykseen
Pentagonin käskystä.
Hallituksemme ja parlamenttimme, televisiot ja
sanomalehdet salaavat meiltä kaiken tämän, enemmistön poliitikoista ja
journalisteista vaietessa syyllisinä, ja kuitenkin he toistavat jatkuvasti miten
tärkeätä « turvallisuus » on meille italialaisille ja muille Unionin
eurooppalaisille. Nähtävästi sen takaavat meille Yhdysvaltain sijoittamat uudet
ydinaseet.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.