FI -- Manlio Dinucci -- Miten Italia hankki “suuren kansakunnan” statuksen

Miten Italia hankki “suuren kansakunnan” statuksen

Manlio Dinucci

DEUTSCH DANSK ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS  ITALIANO 

NEDERLANDS  PORTUGUÊS ROMÎNA TÜRKÇE

Maaliskuun 24. 1999 Italian senaatin avasi 16.35 kunnianarvoisa Sergio Mattarella, joka oli D'Aleman hallituksen varapresidentti (Ulivo, PdCI, Udeur) - “Arvoisat senaattorit, lehdistö on informoinut meitä siitä, että Naton operaatiot alkoivat kello 6.45.”

Sillä hetkellä Yhdysvaltain 31. eskadroonan laukaisemat F-16 -pommit, jotka lähtivät Avianosta (Frioul), olivat jo osuneet Pristinaan ja Belgradiin. Uusia Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hävittäjäpommittajia oli jo matkalla Italian muista tukikohdista.

  

Tällä tavoin, perustuslakia rikkoen (artiklat 11, 78 ja 87), Italia vedettiin sotaan, josta hallitus tiedotti parlamentille vasta sen jälkeen kun lehdistö oli julkaissut uutisen sodan jo alettua.

  

20 päivää ennen hyökkäystä Jugoslaviaan – kuten hän itse kertoi Il Reformistan  haastattelussa (24. maaliskuuta 2009) – Massimo D'Alema oli saanut kutsun Washingtoniin, missä presidentti Clinton teki seuraavanlaisen ehdotuksen: “Italia on niin lähellä sotanäyttämöä, että emme pyydä teitä ottamaan osaa sotilaallisiin operaatioihin, ainoastaan sallimaan meille tukikohtienne käytön”.

D'Alema oli vastannut ylpeästi - “Me kannamme vastuumme samoin kuin muutkin liittolaismaat”, tarkoittaen sillä, että Italia ei ainoastaan sallisi tukikohtiensa käyttöä sodassa Jugoslaviaa vastaan vaan myös hävittäjäpommittajiensa. Näin 54 italialaista konetta todellakin osallistui pommituksiin, hyökäten Yhdysvaltain komennon määräämiin kohteisiin.

  

“Moraalisesti se oli oikea päätös, ja siten saatoimme täysin astua rooliimme”, D'Alema selitti haastattelussa. “Ainoastaan Yhdysvalloilla oli suurempi määrä koneita kuin meillä. Italia on suuri kansakunta eikä meidän pitäisi olla yllättyneitä osallistumisestamme tähän sotaan”, hän  neuvoston johtajan roolissa ilmoitti kesäkuussa 1999, huomauttaen, että tämä oli ollut lentäjille “ihmisinä  ja ammatillisesti suurenmoinen kokemus.”

  

Täten Italia oli ensisijaisessa roolissa Jugoslavian sodassa. Italian tukikohdista lähti liikkeelle suurin osa 1.100:sta koneesta, jotka 78:n päivän aikana tekivät 38.000 taistelulentoa, pudottaen 23.000 pommia ja ohjusta (monissa köyhdytettyä uraania) Serbiaan ja nykyiseen Kosovoon.

Näiden missioiden tarkoituksena oli aktivoida ja testata Yhdysvaltain koko järjestelmää ja Naton tukikohtia Italiassa, ja valmistella tämän vahvistamista tulevia sotia varten. Seuraava sota listalla oli Libyan sota 2011.

Kun sota Jugoslaviaa vastaan oli vielä käynnissä, D'Aleman hallitus osallistui Washingtonissa 23.-25. huhtikuuta 1999 Naton kokoukseen, joka aloitti toiminnan nimeltä New Strategic Concept. Nato muutettiin liitoksi, joka vaati jäseniään “suorittamaan liittoutuman ulkopuolisia vastaiskuoperaatioita kriiseissä, joita 5. artikla ei salli”.

Siitä alkoi Naton laajeneminen itään päin. 20 vuodessa, hävitettyään Jugoslavian, Nato laajeni 16:sta 29:ään maahan (30 mikäli Makedonia liitetään siihen),  lähentyen yhä enemmän Venäjän rajoja.

Tänä päivänä “Pohjois-Atlantin alue” ulottuu Afganistanin vuorille asti, ja italialaiset sotilaat ovat siellä läsnä vahvistaen sitä, minkä D'Alema määritteli ylpeänä “suuren valtiovallan uudeksi statukseksi”, jonka Italia saavutti 20 vuotta sitten osallistumalla sellaisen maan tuhoamiseen, joka ei koskaan ollut hyökännyt eikä edes uhannut Italiaa tai sen liittolaisia.

Sota Jugoslaviaa vastaan on yksi kansainvälisen symposiumin teemoista Naton täyttäessä 70 vuotta.

Teema “Jugoslavia – 20 vuotta jälkeenpäin – uuden Naton perustaminen” esitetään videodokumentein kansainvälisessä symposiumissa “Nato 70 vuotta – mikä on sen historia dokumentoituna? Sotajärjestelmästä on luovuttava, nyt!”

Muita teemoja esim. “Eurooppa ydinselkkauksen eturintamassa”.

7. huhtikuuta Firenze (Paikka: Cinema Teatro Odeon, Piazza Strozzi 10.15-10.00)

Puhujina: M. Chossudovsky, Global Research (Kanada) johtaja, V. Kozin, Venäjän ulkoministeriön poliittis-sotilaallinen asiantuntija, Z. Jovanovi, Belgrade Forum:in johtaja (Serbia), D. Johnstone, esseisti (USA), P. Craig Roberts, toimittaja (USA). Italialaisten puhujien joukossa: A. Zanotelli, G. Strada, F. Cardini. F. Mini, G Chiesa, A. Negri, T. Di Francesco, M. Dinucci.

Järjestäjät: Comitato No Guerra No Nato, Global Research, Pax Christi, Comboniani, WILPF, ja muita järjestöjä.

Osallistuminen (maksuton) ilmoittamalla nimi ja kotipaikka 

G. Padovanolle: 

giuseppepadovano.gp@gmail.com

Puh. 393 998 3462

il manifesto, 25. maaliskuuta 2019

 Kääntäjä: Tuula

KUTSU KANSAINVÄLISEEN KONVENTTIIN

NATON TÄYTTÄESSÄ 70 VUOTT

LIITY MEIHIN