FI -- Manlio Dinucci -- ”SODANKÄYNNIN TAITO” -- EU äänestää uusien USA-ohjusten sijoittamisesta Eurooppaan

”SODANKÄYNNIN TAITO”

EU äänestää uusien USA-ohjusten sijoittamisesta Eurooppaan

Manlio Dinucci

 CHINESE  CROATIAN CZECH DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL FRANÇAIS 

ITALIANO  JAPANESE NEDERLANDS NORSK  POLSKI  PORTUGUÊS

 ROMÎNA  SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ

  New Yorkissa YK:n lasipalatsin lähellä on metalliveistos nimeltä ”Evil Defeated by Good” (”Hyvän voitto pahasta”). Se esittää Pyhää Yrjöä lohikäärmettä keihästämässä. Sen lahjoitti Neuvostoliitto 1990 INF-sopimuksen kunniaksi, joka solmittiin USA:n kanssa 1987, ja jossa kiellettiin lyhyen ja keskipitkän matkan (500-5000km) ydinohjusten maihin sijoittaminen. Symbolisesti lohikäärmeen ruumis onkin tehty Yhdysvaltain (alunperin Länsi-Saksaan sijoittamien) Pershing-2 ballististen ohjusten sekä Venäjän (alunperin Neuvostoliiton alueelle sijoittamien) SS-20-ohjusten kappaleista.

  Mutta ydinaselohikäärme, jonka veistoksessa näytetään kuolevan, on nyt syntymässä uudelleen. Kiitos siitä kuuluu Italialle ja muille EU-maille, jotka YK:n yleiskokouksessa äänestivät Venäjän ehdottamaa INF-sopimuksen säilyttämistä ja täytäntöönpanoa vastaan. Hylkäämisen puolesta äänesti 46, vastaan 43, tyhjää 78.

  EU – jonka 27 jäsenistä 21 on Nato-maita (mukaan luettuna Yhdistynyt kuningaskunta, joka on tällä hetkellä eroamassa EU:sta) – on täten yksimielisesti asettautunut Naton kannalle, joka puolestaan on yhtenäisesti Yhdysvaltojen kannalla.

  Ensin Obaman, ja sen jälkeen Trumpin hallitus, ovat ilman minkäänlaisia todisteita syyttäneet Venäjää kiellettyyn kategoriaan kuuluvien ohjusten testaamisesta, ja ilmoittaneet aikovansa vetäytyä INF-sopimuksesta. Samanaikaisesti ne ovat aloittaneet ohjelman, jonka tarkoituksena on sijoittaa uudestaan Eurooppaan ydinohjuksia Venäjää vastaan, sekä toisia Aasian ja Tyynenmeren alueelle Kiinaa vastaan.

  Venäjän edustaja YK:ssa on varoittanut tällaisen ”luovan pohjaa täysimittaiselle kilpavarustelulle”. Toisin sanoen hän varoitti, että mikäli Yhdysvallat taas kerran sijoittaisi Eurooppaan Venäjään suunnattuja ydinohjuksia (kuten Comisoon sijoitetut risteilyohjukset 1980-luvulla), niin Venäjä taas sijoittaisi omalle alueelleen samantyyppisiä Euroopan kohteisiin suunnattuja aseita (joiden kantavuus ei kuitenkaan ulottuisi Yhdysvaltoihin asti).

Kaikesta tästä huolimatta EU:n edustaja YK:ssa syytti Venäjää INF-sopimuksen sabotoimisesta, ja ilmoitti kaikkien jäsenmaiden äänestävän sopimusta vastaan koska ”Venäjän esittämä päätöslauselma välttelee esillä olevaa kysymystä”. Periaatteessa siis EU on näyttänyt vihreää valoa uusien Yhdysvaltain ohjusten mahdolliselle sijoittamiselle Eurooppaan, mukaan lukien Italiaan.

  Näin tärkeässä kysymyksessä Contin hallitus edeltäjiensä lailla on hylännyt kansallisen itsemääräämisoikeuden ja asettunut EU:n puolelle, joka vuorostaan on hyväksynyt Naton kannan, USA:n  alaisena. Ja koko poliittisella areenalla ei yksikään ääni ole noussut vaatimaan, että sen, miten YK:ssa äänestetään, pitäisi olla parlamentissa päätettävä asia. Eikä yhtään ääntä ole noussut parlamentissa pyytämään Italiaa huomioimaan Ydinsulkusopimusta (Non-Proliferation Treaty), joka vaatii Yhdysvaltoja vetämään B61-ydinpomminsa valtiomme alueelta, ja pidättäytymään vuoden 2020 alusta alkaen sijoittamasta tänne uusia ja vieläkin vaarallisempia B61-12-pommeja.

  Tämä on siis uusi rikos sitä perustuslaillista oikeutta vastaan, jonka mukaan ”suvereniteetti kuuluu kansalle”. Ja koska politiikan ja median koneisto kietoo italialaisia tietämättömyyteen näin elintärkeissä kysymyksissä, loukkaa se myös oikeuttamme informaatioon, ei ainoastaan ajatellen vapautta informoida vaan myös oikeutta saada informaatiota.

  Meidän on tehtävä tämä nyt, sillä huomenna on myöhäistä päättää – keskipitkän matkan ballistinen ohjus voi ehtiä kohteeseensa ja tuhota sen ydinkärjellään 6-11 minuutissa.

il manifesto, 8. tammikuuta 2019

Kääntäjä: A.T.

NO WAR NO NATO

ALLEKIRJOITA TÄMÄ ADRESSI

Video Playlist

Manlio Dinucci

Geografi ja geopoliittinen tiedemies. Hänen uusimmat kirjat ovat: Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018.

NL -- Manlio Dinucci -- " DE KUNST VAN OORLOG " Venezuela, een staatsgreep door de Amerikaanse deep state

" DE KUNST VAN OORLOG "

Venezuela, een staatsgreep door de

Amerikaanse deep state

 Door Manlio Dinucci

DEUTSCH  ENGLISH ESPAÑOL FRANÇAIS ITALIANO  PORTUGUÊS 

ROMÎNA TÜRKÇE 

De aankondiging door President Trump, die Juan Guaidó erkent als de 'legitieme President' van Venezuela, werd voorbereid in een ondergrondse controlekamer binnen het Congres en het Witte Huis.

Dit werd in detail beschreven door de New York Times [1]. De hoofd operator, Republikeinse senator voor Florida Marco Rubio, «virtuele staatssecretaris voor Latijns-Amerika, zal de strategie van de administratie in de regio leiden en verwoorden», in samenwerking met vice-president Mike Pence en National Security Advisor John Bolton.

Op 22 januari, in het Witte Huis, presenteerden de drie mannen hun plan aan de President, die het accepteerde. Onmiddellijk daarna - meldt de New York Times - «dhr. Pence noemde de heer Guaidó en vertelde hem dat de Verenigde Staten hem zouden steunen als hij het presidentschap zou opeisen».

Vice-president Pence stuurde vervolgens een videoboodschap naar Venezuela waarin hij de demonstranten opriep tot «Laat uw stem morgen gehoord worden» en verzekerd «in de naam van President Trump en het Amerikaanse Volk - estamos con ustedes (we zijn met u) zolang de democratie niet hersteld is », en definieerde Maduro als een« dictator die nooit het presidentschap won in vrije verkiezingen ».

De volgende dag kroonde Trump officieel Guaidó als «President van Venezuela», hoewel hij niet had deelgenomen aan de presidentsverkiezingen van mei 2018. De verkiezingen werden geboycot door de oppositie, die wist dat het zou verliezen en gaf de overwinning aan Maduro onder het toezicht van tal van internationale waarnemers.

Deze achtergrondruzie laat zien dat politieke beslissingen in de VS, vóór alles, worden genomen door de 'deep state', het ondergrondse centrum van echte macht, dat in het bezit is van de economische, financiële en militaire oligarchieën. Dit zijn de mensen die besloten hebben de Venezolaanse staat omver te werpen. Afgezien van zijn enorme reserves aan kostbare mineralen bezit Venezuela de grootste aardoliereserves ter wereld, geschat op meer dan 300 miljard vaten, zes keer meer dan de Verenigde Staten.

Om zich te bevrijden van de dwangbuis van sancties, die zo ver gaan als het voorkomen van het ontvangen van de dollars die Venezuela heeft verdiend door het verkopen van benzine aan de VS, heeft Caracas besloten om de verkoopprijs van benzine niet langer in Amerikaanse dollars te vermelden, maar in Chinese yuans. Dit is een manoeuvre dat de exorbitante macht van de petrodollars bedreigt, en het is om deze reden dat de Amerikaanse oligarchieën besloten hebben om de omverwerping van de Venezolaanse staat te versnellen en hun olie-rijkdom te bemachtigen. Ze hebben het onmiddellijk nodig, niet als een bron van energie voor de VS, maar als een strategisch instrument voor het beheersen van de mondiale energiemarkt, voornamelijk tegen Rusland en China.

Hiertoe zijn sancties en sabotage gebruikt om de armoede van basisbehoeften in Venezuela kunstmatig te verslechteren om populaire misstanden te veroorzaken. Tegelijkertijd is de penetratie van "niet-regerings organisaties in de VS" geïntensiveerd - bijvoorbeeld, in één jaar tijd heeft de National Endowment for Democracy meer dan 40 projecten in Venezuela gefinancierd met betrekking tot de "verdediging van mensenrechten en democratie", elk van hen kost tientallen of honderdduizenden dollars.

Omdat de regering nog steeds de steun van de meerderheid geniet, is een zekere grootschalige provocatie bijna zeker in voorbereiding, gericht op het teweegbrengen van een burgeroorlog in het binnenland en het openen van de weg voor interventie van buitenaf. Met de medeplichtigheid van de Europese Unie, die na het blokkeren van Venezolaanse publieke fondsen in België - met een waarde van 1,2 miljard dollar - stuurde Caracas een ultimatum (met de instemming van de Italiaanse regering) om nieuwe verkiezingen te houden. Ze zouden onder de controle staan van Federica Mogherini, dezelfde persoon die vorig jaar Maduro's uitnodiging weigerde om naar Venezuela te gaan en de presidentsverkiezingen te monitoren.

[1] "Trump neemt een scherpe draai in het 'America First'-beleid aan, Peter Baker en Edward Long, The New York Times, 26 januari 2019.

il manifesto, 29 januari 2019

Vertaling: Martien

GEEN OORLOG GEEN NATO

TEKEN DEZE PETITIE

VIDEO PLAYLIST

Manlio Dinucci

Geograaf en geopolitieke wetenschapper. Zijn nieuwste boeken zijn: Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018.

DE -- Manlio Dinucci -- „DIE KUNST DES KRIEGES“ -- Venezuela, ein Putsch des Tiefen Staates der US

„DIE KUNST DES KRIEGES“

Venezuela, ein Putsch des Tiefen Staates der US

von Manlio Dinucci

ENGLISH ESPAÑOL FRANÇAIS ITALIANO  PORTUGUÊS ROMÎNA TÜRKÇE  

Die Ankündigung von Präsident Trump, in der er Juan Guaidó als „legitimen Präsidenten“ Venezuelas anerkennt, wurde in einem unterirdischen Kontrollraum innerhalb des Kongresses und des Weißen Hauses vorbereitet.

Dies wurde von der New York Times[1] ausführlich beschrieben. Der Hauptakteur, der republikanische Senator für Florida Marco Rubio,“gewissermaßen Außenminister für Lateinamerika, wird die Strategie der Regierung in der Region leiten und artikulieren“, in Verbindung mit Vizepräsident Mike Pence und National Security Advisor John Bolton.

Am 22. Januar präsentierten die drei Männer im Weißen Haus ihren Plan dem Präsidenten, der ihn billigte. Unmittelbar danach - so berichtet die New York Times – „rief Herr Pence Herrn Guaidó an und sagte ihm, dass die Vereinigten Staaten ihn unterstützen würden, wenn er die Präsidentschaft übernehmen würde „.

Vizepräsident Pence übertrug dann eine Videobotschaft nach Venezuela, in der er die Demonstranten aufforderte, „Ihre Stimmen morgen hören zu lassen“ und zu versicherte „ im Namen von Präsident Trump und dem amerikanischen Volk - estamos con ustedes (wir sind bei euch), solange die Demokratie nicht wiederhergestellt ist“, und Maduro als „Diktator, der die Präsidentschaft bei freien Wahlen nie gewonnen hat“ bezeichnete.

Am nächsten Tag krönte Trump Guaidó offiziell zum „Präsidenten Venezuelas“, obwohl er nicht an den Präsidentschaftswahlen im Mai 2018 teilgenommen hatte. Die Wahlen wurden von der Opposition boykottiert, die wusste, dass sie verlieren würde, und überreichte Maduro den Sieg unter der Aufsicht zahlreicher internationaler Beobachter.

Dieses hintergründige Gemunkel zeigt, dass politische Entscheidungen in den USA vor allem vom "Tiefen Staat" getroffen werden, dem unterirdischen Zentrum der realen Macht, das im Besitz der Wirtschafts-, Finanz- und Militäroligarchen ist. Das sind die Menschen, die beschlossen haben, den venezolanischen Staat zu stürzen. Abgesehen von seinen riesigen Vorräten an wertvollen Mineralien besitzt Venezuela die größten Ölreserven der Welt, die auf mehr als 300 Milliarden Barrel geschätzt werden, sechsmal mehr als die Vereinigten Staaten.

Um sich von der Zwangsjacke der Sanktionen zu befreien, die Venezuela daran hindern, die Dollars zu erhalten, die sie durch den Verkauf von Benzin an die USA verdient haben, hat Caracas beschlossen, den Verkaufspreis von Benzin nicht mehr in US-Dollar, sondern in chinesischen Yuan anzugeben. Dies ist ein Manöver, das die exorbitante Macht der Petrodollars bedroht, und aus diesem Grund haben die US-Oligarchien beschlossen, den Sturz des venezolanischen Staates zu beschleunigen und seinen Ölreichtum in die Hände zu bekommen. Sie brauchen diesen sofort, nicht als Energiequelle für die USA, sondern als strategisches Instrument zur Kontrolle des Weltenergiemarktes, vor allem gegen Russland und China.

Zu diesem Zweck wurden Sanktionen und Sabotage eingesetzt, um die Knappheit an Gütern des täglichen Bedarfs in Venezuela künstlich zu verschlimmern und damit die Unzufriedenheit der Bevölkerung zu schüren. Gleichzeitig wurde die Durchdringung von US-amerikanischen „Nichtregierungsorganisationen“ intensiviert - so hat beispielsweise die National Endowment for Democracy innerhalb eines Jahres mehr als 40 Projekte in Venezuela zur „Verteidigung der Menschenrechte und der Demokratie“ finanziert, die jeweils zehn- oder hunderttausende von Dollar kosteten.

1] „Trump nimmt einescharfe Wendung bei der Politik von 

Da die Regierung weiterhin die Unterstützung der Mehrheit genießt, ist mit ziemlicher Sicherheit eine groß angelegte Provokation in Vorbereitung, die einen Bürgerkrieg im Inneren auslösen und den Weg für Interventionen von außen ebnen soll. Unter der Mittäterschaft der Europäischen Union, die Caracas nach der Blockade venezolanischer öffentlicher Gelder in Belgien - ein Wert von 1,2 Milliarden Dollar - ein Ultimatum (mit Zustimmung der italienischen Regierung) für Neuwahlen stellte. Sie würden unter der Kontrolle von Federica Mogherini stehen, der gleichen Person, die Maduros Einladung, nach Venezuela zu gehen und die Präsidentschaftswahlen zu überwachen, im vergangenen Jahr abgelehnt hat.
‚America First‘“, Peter Baker und Edward Long, The New York Times, 26. Januar 2019.

Il manifesto, 29. Januar 2019

Übersetzung aus dem Englischen: K.R.

NO WAR NO NATO

SIGN THIS PETITION

VIDEO PLAYLIST

Manlio Dinucci

Geograph und Geopolitiker. Letztes veröffentliche Werk: Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018.

SP -- Manlio Dinucci -- El Arte de la Guerra -- Venezuela, putsch del Estado profundo ‎estadounidense

«EL ARTE DE LA GUERRA»‎

Venezuela, putsch del Estado profundo ‎estadounidense

por Manlio Dinucci

ENGLISH  FRANÇAIS ITALIANO  PORTUGUÊS ROMÎNA TÜRKÇE   

El anuncio del presidente Trump reconociendo a Juan Guaidó como «presidente legítimo» de ‎Venezuela se preparó en una cabina subterránea de televisión, en el Congreso de Estados Unidos ‎y la Casa Blanca. ‎

Eso es lo que describe detalladamente el New York Times [1]. ‎Operador principal: el senador republicano de La Florida, Marco Rubio, «virtual secretario de ‎Estado para América Latina, quien conduce y articula la estrategia de la administración en esa ‎región», en coordinación con el vicepresidente Mike Pence y el consejero para la seguridad ‎nacional, John Bolton. ‎

El 22 de enero, los tres presentaron su plan al presidente en la Casa Blanca, plan que el presidente ‎aceptó. Inmediatamente después –reporta el New York Times– «Mr Pence llamó a Guaidó y ‎le dijo que Estados Unidos lo apoyaría si reclamaba la presidencia». ‎

El vicepresidente Pence difundió luego hacia Venezuela un video donde llamaba los manifestantes ‎a «levantar su voz mañana» y aseguraba «en nombre del presidente Trump y del pueblo ‎americano, “estamos con ustedes” hasta que se restaure la democracia», definiendo además a ‎Maduro como «un dictador que nunca obtuvo la presidencia en elecciones libres». ‎

Al día siguiente, Trump coronó oficialmente a Guaidó como «presidente de Venezuela», a pesar ‎de que este personaje no participó en las elecciones presidenciales realizadas en mayo de 2018, ‎elecciones que la oposición boicoteó –porque sabía que iba a perderlas– y donde la victoria ‎correspondió a Maduro, al cabo de un escrutinio realizado bajo la supervisión de numerosos ‎observadores internacionales. ‎

Todos estos manejos entre bambalinas muestran que en Washington las decisiones políticas ‎vienen, ante todo, del «Estado Profundo», centro subterráneo del poder real en manos de las ‎oligarquías económicas, financieras y militares. Esos grupos son los que han decidido derrocar el ‎Estado venezolano. Venezuela posee, además de grandes reservas de minerales preciosos, las ‎reservas petrolíferas más grandes del mundo, evaluadas en más de 300 000 millones de barriles, ‎‎6 veces más que las reservas estadounidenses. ‎

Para escapar a la presión de las sanciones, que impiden a Venezuela percibir los dólares ‎provenientes de sus ventas de petróleo a Estados Unidos, Caracas había decidido establecer los ‎precios de venta no en dólares estadounidenses sino en yuanes chinos, poniendo así en peligro el ‎exorbitante poder de los petrodólares. De ahí la decisión de las oligarquías estadounidenses de ‎acelerar los plazos para el derrocar el Estado venezolano y apoderarse de su riqueza petrolera, ‎ahora necesaria no como fuente de energía para Estados Unidos sino como instrumento ‎estratégico de control sobre el mercado energético mundial, utilizable contra Rusia y China. ‎

Con ese fin, recurriendo a sanciones y sabotajes, se provocó en Venezuela la escasez de bienes de ‎primera necesidad para alimentar el descontento popular, mientras se intensificaba la penetración ‎de «organizaciones no gubernamentales» estadounidenses. Por ejemplo, en un solo año, la ‎National Endowment for Democracy (NED) financió en Venezuela más de 40 proyectos sobre la ‎‎«defensa de los derechos humanos y la democracia», invirtiendo en cada uno decenas o incluso ‎cientos de miles de dólares. ‎

Como el gobierno de Venezuela sigue teniendo el apoyo de la mayoría de los venezolanos, seguramente debe estar ‎preparándose algún tipo de provocación de gran envergadura para desatar en el país una guerra ‎civil y abrir el camino a una intervención externa.

Eso se hará con la complicidad de la Unión ‎Europea, que después de haber bloqueado en Bélgica fondos públicos venezolanos por valor de ‎‎1 200 millones de dólares, ahora lanza a Caracas –con la complacencia del gobierno italiano– un ‎ultimátum para que convoque nuevas elecciones, por supuesto bajo el control de Federica ‎Mogherini, quién se negó el año pasado a viajar a Venezuela para supervisar las elecciones ‎presidenciales. ‎

[1] “Trump takes sharp turn on ‘America ‎First’ policy”, Peter Baker y Edward Long, The New York Times, 26 de enero de 2019

il manifesto, 29 de enero de 2019

Fuente: Réseau Voltaire 

NO WAR NO NATO

FIRMA ESTA PETICIÓN

VIDEO PLAYLIST

Manlio Dinucci

Geógrafo y politólogo. Últimas obras publicadas: : Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018.

EN -- Manlio Dinucci -- «The Art of War» -- Venezuela, a putsch by the US deep state

« THE ART OF WAR »

Venezuela, a putsch by the US deep state

by Manlio Dinucci

 FRANÇAIS ITALIANO  PORTUGUÊS ROMÎNA TÜRKÇE   

The announcement by President Trump, which recognises Juan Guaidó as the « legitimate President » of Venezuela, was prepared in an underground control room within the Congress and the White House.

This was described in detail by the New York Times[1]. The principal operator, Republican Senator for Florida Marco Rubio, « virtual Secretary of State for Latin America, will lead and articulate the strategy of the Administration in the region », in liaison with Vice-President Mike Pence and National Security Advisor John Bolton.

On 22 January, at the White House, the three men presented their plan to the President, who accepted it. Immediately afterwards - reports the New York Times - « Mr. Pence called Mr. Guaidó and told him that the United States would back him up if he claimed the presidency ».

Vice-President Pence then broadcast a video message to Venezuela in which he called on the demonstrators to « let your voices be heard tomorrow » and assured « in the name of President Trump and the American People - estamos con ustedes (we are with you) as long as democracy has not been restored », and defined Maduro as a «  dictator who never won the presidency in free elections ».

The following day, Trump officially crowned Guaidó « President of Venezuela », although he had not participated in the presidential elections of May 2018. The elections were boycotted by the opposition, which knew it would lose, and consequently handed the victory to Maduro under the surveillance of numerous international observers.

This back-stage gossip reveals that political decisions in the USA, before anything else, are taken by the « deep state », the underground centre of real power, which is in the possession of the  economic, financial and military oligarchies. These are the people who have decided to overthrow the Venezuelan state. Apart from its huge reserves of precious minerals, Venezuela owns the most expansive oil reserves in the world, estimated at more than 300 billion barrels, six times more than the United States.

In order to struggle free from the strait-jacket of sanctions, which go as far as preventing Venezuela from receiving the dollars they have earned by selling petrol to the USA, Caracas has decided to quote the sale price of petrol no longer in US dollars, but in Chinese yuans. This is a manœuvre which threatens the exorbitant power of the petrodollars, and it is for  this reason that the US oligarchies have decided to speed up the overthrow of the Venezuelan state and get their hands on its oil wealth. They need it immediately, not as a source of energy for the USA, but as a strategic instrument for  controlling the world energy market, mainly countering Russia and China.

To this effect, sanctions and sabotage have been used to artificially deteriorate the penury of basic necessities in Venezuela in order to stoke popular miscontent. Simultaneously, the penetration of US « non-governmental organisations »has been intensified – for example, in the space of one year, the National Endowment for Democracy has financed more than 40 projects in Venezuela on the « defence of Human Rights and Democracy », each of them costing tens or hundreds of thousands of dollars.

Since the government continues to enjoy the support of the majority, some large-scale provocation is almost certainly in preparation, aimed at triggering a civil war on the interior and opening the way for intervention from the exterior. With the complicity of the European Union, which, after having blocked Venezuelan public funds in Belgium - a value of 1.2 billion dollars - sent Caracas an  ultimatum (with the agreement of the Italian government) to hold new elections. They would be under the control of Federica Mogherini, the same person who last year refused Maduro's invitation to go to Venezuela and moniter the presidential elections.

[1] “Trump takes sharp turn on ‘America First’ policy”, Peter Baker and Edward Long, The New York Times, January 26, 2019.

Traduction: Pete Kimberley

Source: Réseau Voltaire

NO WAR NO NATO

SIGN THIS PETITION


VIDEO PLAYLIST

Manlio Dinucci

Geographer and geopolitical scientist. His latest books are: Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018.