DE -- Manlio Dinucci -- Die Kunst des Krieges --Die Europäische Union in der Atomstrategie des Pentagons

„DIE KUNST DES KRIEGES“

Die Europäische Union in der Atomstrategie des Pentagons

von Manlio Dinucci

 DANSK  ENGLISH ESPAÑOL FRANÇAIS  ITALIANO NEDERLANDS 

PORTUGUÊS ROMÎNA SUOMI TURKÇE

Der General der Marine-Infanterie und Präsident des Gemeinsamen Ausschusses der Stabschefs, Joseph Dunford, überreichte am 13. Juni 2019 die Diplome an die Studenten der National Defense University. Er nutzte die Gelegenheit, um ihnen zu versichern, dass es „Aufgabe der Generaldirektoren ist, den Wandel in einer unsicheren Welt zu steuern“.

Die NATO-Verteidigungsminister (Elisabetta Trenta, M5S, für Italien und Ursula von der Leyen für Deutschland und Thomas Starlinger für Österreich) wurden am 26. und 27. Juni in Brüssel einberufen, um die neuen Maßnahmen der „Abschreckung“ gegen Russland zu genehmigen, dem - ohne jeden Beweis - vorgeworfen wird, gegen den INF-Vertrag verstoßen zu haben. Grundsätzlich bedeutet dies, dass sie hinter die Vereinigten Staaten zurückfallen werden, die durch den endgültigen Rückzug aus dem Vertrag am 2. August die Stationierung von bodengestützten Mittelstrecken-Nuklearraketen (einer Reichweite von 500 bis 5.500 Kilometern) in Europa vorbereiten, ähnlich denen aus den 80er Jahren (die Pershing II und die Marschflugkörper), die durch den 1987 von den Präsidenten Gorbatschow und Reagan unterzeichneten Vertrag (mit den sowjetischen SS-20) beseitigt wurden.

Die großen europäischen Mächte, die innerhalb der EU zunehmend gespalten sind, werden in der NATO unter dem Kommando der USA neu gruppiert, um ihre gemeinsamen strategischen Interessen zu unterstützen. Bei der UNO lehnte dieselbe Europäische Union - von der 21 ihrer 27 Mitglieder der Allianz angehören (ebenso wie das Vereinigte Königreich, obwohl es die EU verlässt) - den russischen Vorschlag zur Beibehaltung des INF-Vertrags ab. In einer so wichtigen Angelegenheit wird die europäische Öffentlichkeit von ihren Regierungen und den großen Medien bewusst im Zustand der Unwissenheit gehalten. Auf diese Weise bemerken wir nicht die wachsende Gefahr, die uns alle bedroht - die zunehmende Möglichkeit, dass wir eines Tages den Einsatz von Atomwaffen erfahren könnten.

Dies wird durch das jüngste strategische Dokument der US Armed Forces, Nuclear Operations (11. Juni) bestätigt, das unter der Leitung des Präsidenten der Generalstabschefs verfasst wurde. Da „unsere Atomstreitkräfte den USA die Leistungsfähigkeit bieten, unsere eigenen nationalen Ziele zu verfolgen“, wird in dem Dokument betont, dass sie „diversifiziert, flexibel und anpassungsfähig“ an ein „breites Spektrum von Gegnern, Bedrohungen und Kontexten“ sein müssen. Trotz russischer Warnungen, dass auch der Einsatz nur einer Atomwaffe mit geringer Leistung eine Kettenreaktion auslösen würde, die zu einem großangelegten Atomkonflikt führen könnte, beginnt sich die US-Doktrin auf der Grundlage eines gefährlichen Konzepts – „Flexibilität“ - zu orientieren.

Das strategische Dokument bekräftigt, dass „die US-Atomkräfte uns die Mittel an die Hand geben, um zu diesem Zeitpunkt auf ein breites Spektrum von Zielen und mit den vom Präsidenten beschlossenen Mitteln Gewalt anzuwenden“. Diese Ziele (spezifiziert das gleiche Dokument) werden in Wahrheit von den Geheimdiensten gewählt, die deren Schwachstelle für einen nuklearen Angriff bewerten und auch die Auswirkungen des radioaktiven Niederschlags berechnen. Der Einsatz von Kernwaffen - betont das Dokument – „kann die Voraussetzungen für entscheidende Ergebnisse schaffen. Insbesondere der Einsatz einer Atomwaffe würde den Kontext einer Schlacht grundlegend verändern, indem er die Bedingungen schafft, die es den Befehlshabern ermöglichen würden, die Konfrontation zu gewinnen“.

Kernwaffen würden es den USA auch ermöglichen, „ihre Verbündeten und Partner zu beruhigen“, die im Vertrauen auf diese Waffen „die Idee des Besitzes eigener Kernwaffen aufgeben und damit am Ziel der Vereinigten Staaten, der Nichtverbreitung, teilnehmen würden“.

Das Dokument zeigt jedoch, dass „die USA und einige ausgewählte NATO-Verbündete in der Lage wären, Flugzeuge vorzuhalten, die sowohl nukleare als auch konventionelle Waffen tragen können“. Dies ist ein Eingeständnis, dass vier offiziell Nicht-Atom-Länder der EU, Italien, Deutschland, Belgien, Holland - und auch die Türkei - unter Verstoß gegen den Nichtverbreitungsvertrag nicht nur US-Atomwaffen (B-61-Bomben, die ab 2020 durch die noch zerstörerischen B61-12 ersetzt werden) lagern, sondern bereit sind, sie bei einem Atomangriff unter dem Kommando des Pentagon einzusetzen.

All dies wird von unseren Regierungen und Parlamenten, Fernsehern und Zeitungen geheim gehalten, mit dem schuldigen Schweigen der überwiegenden Mehrheit der Politiker und Journalisten, die dennoch Tag für Tag wiederholen, wie wichtig „Sicherheit“ für uns Italiener und andere Europäer der Union ist. Sie wird uns anscheinend durch die Stationierung anderer Atomwaffen der USA garantiert.

Manlio Dinucci

il manifesto, 27. Juni 2019

Übersetzung: K.R.

«DICHIARAZIONE DI FIRENZE»

Per la creazione di un fronte internazionale NATO EXIT in tutti i paesi europei della NATO

DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS
PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ СРПСКИ  

Manlio Dinucci

Geografo e geopolitologo. Libri più recenti: Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018; Premio internazionale per l'analisi geostrategicaassegnato il 7 giugno 2019 dal Club dei giornalisti del Messico, A.C.

The Iran Nuclear Deal: Letter to UN Secretary-General Antonio Guterres

The Iran Nuclear Deal: Letter to UN Secretary-General Antonio Guterres

Signed by Prominent Academics and Activists

By Global Research News

Global Research, July 01, 2019

Region: Middle East & North Africa

Theme: Law and Justice, United Nations

Honorable Antonio Guterres, 

Secretary General of the United Nations

New York, New York

Hon. Secretary General,

You are well aware that in 2015 with the support of all permanent members of the UNSC (China, France, Russia, UK, and US) plus Germany and Iran, the Joint Comprehensive Plan of Action (JCPOA) was drafted, upon which UNSC issued Resolution 2231, replacing all previous UNSC resolutions targeting Iran’s nuclear program.

With the JCPOA nuclear deal in place, not only was the shadow of war and destruction lifted, but after a long time, the people of Iran began to enjoy relative economic stability and security. According to the International Atomic Energy Agency (I.A.E.A.) Iran has continued to carry out all its obligations under the JCPOA. But, in May of 2018, the United States government arbitrarily decided to abrogate the Agreement—disregarding the SCR 2231.  Clearly, this action has caused crises for the world, the region and the people of Iran.

After the US recklessly abrogated the UNSC-backed agreement, all previous US sanctions against Iran were re-imposed even more rigorously, harshly affecting Iran’s economy and causing inhumane suffering of the Iranian people.

Because of the dramatic events following the US departure from the SCR-backed Agreement, the Iranian people are wondering as to why the permanent members of the UN and his Excellency have been basically passive on this significant and consequential matter? It is understood that the UN Secretary General works with limited parameters; nevertheless, Iranians expected that the Secretary General would investigate and respond intently to the outcomes of a unilateral action that clearly defies all international norms.

In spite of a profound concern from international agencies, the Trump Administration was never able to provide any convincing rationale as to why it undermined the international consensus. Subsequently, under the pretext of “national security,” the American government deployed military naval ships and personnel to the Persian Gulf—which comprised a naval carrier, B-52 bombers, F35 jets, Patriot missiles and announced dispatching few thousands of new military personnel. Doesn’t all this military build-up and provocations amount to threats of war? All major European countries, plus Russia and China, have strongly argued that JCPOA has adequately addressed the international nuclear proliferation concerns, has deescalated tensions, and were justifiably hoping that a successful implementation of JCPOA would lead to stability in an otherwise volatile region.

Economic sanctions, threats of military aggression and war, are very consequential and impact the lives of the ordinary people, to the extent that public advocates consider this a violation of their human rights. Civil society advocates in Iran see military threats to the country, as direct aggression against its people.

By now, keen observers know that the hawkish conduct of the American government in the past few decades has led to the general unsettling of the region and the weakening of local democratic movements. In the long run, haven’t these hawkish policies derailed the natural pace of democratic development in these countries?

Iranian people have struggled for the development of civil society and democratic institutions for a considerable time.  In the past century alone, Iran witnessed three major historical events– the Constitutional Revolution of 1905, the democratic movement of Oil Nationalization of 1951, and the Revolution of 1979 that overthrew the Western backed dictator. The progress of an indigenous democratic movement requires a crisis-free environment to nurture. American-backed sanctions and threats of military aggression would undermine such a democratic movement, and create the grounds for increased domestic repression by the authorities.

In the past few weeks there have been some mediation efforts to stabilize the dangerous situation facing the Iranian people. We, the undersigned, appeal to you to use your position as Secretary General of the UN to request the US returns to its obligations under JCPOA, lift the economic sanctions, halt the military threats against the people and the country of Iran, and stop fictitious provocations that clearly could lead to military hostilities and expose the entire region to detrimental violence.

Regards,

cc:  Mr. Jean-Claude Juncker, President of the European Commission

Mrs. Michelle Bachelet Jeria, High Commissioner for Human Rights

Mrs. Dunja Mijatović, Commissioner for Human Rights, Council of Europe

Signatories

• Ervand Abrahamian, Distinguished Professor Emeritus of History, Baruch College
• Houshang Ardavan, Emeritus Fellow, the Institute of Astronomy, University of Cambridge, UK
• Arshin Adib-Moghaddam, Professor in Global Thought and Comparative Philosophies at SOAS, University of London
• Mohammad H. Ahmadi, Professor Emeritus of Mathematics, University of Wisconsin
• Tim Anderson, Senior Lecturer in Sociology (Sydney University), author, civil rights campaigner and peace activist
• Bahar Bastani, MD, Professor of Medicine, St. Louis Univ. Medical Center
• Noam Chomsky, Professor of Linguistics Emeritus, MIT
• Michel Chossudovsky, Professor of Economics Emeritus, University of Ottawa, Director, Centre for Research on Globalization (CRG), Montreal
• Hamid Dabashi, Hagop Kevorkian Professor of Iranian Studies and Comparative Literature, Columbia University
• Reza Delghavi, Retired Brooklyn borough City Planner
• Abbas Edalat – Professor of Computer Science and Math, Imperial College of London
• Nuredin Gharavi, Former Governor of East Azerbaijan, freelance researcher
• Hossein Hamedani, Professor of Mathematics, Marquette University
• Tim Hayward, Professor of environmental political theory at the University of Edinburgh and director of the university’s Just World Institute
• Fareed Marjaee – City Planner, Writer, Civil Society Advocate
• Jamshid Marvasti MD, Asst Clinical Professor of Psychiatry, University of New England, School of Medicine.
• Mahmood Monshipouri, Chair/Professor, Dept. of International Relations, San Francisco State Un (Univ.)
• Behrad Nakhaee, Nuclear Engineer, NPT Group member, (American Nuclear Society)
• Janan Najeeb, President of Milwaukee Muslim Women’s Coalition
• Azam Niroomand-Rad, Emeritus Prof. of Radiation Medicine, Georgetown Un Medical Center
• Ali Jafarian, Emeritus Professor, University of New Haven
• Farid Razi – Civil Society Activist
• Piers Robinson, Co-Director, Organization for Propaganda Studies, UK
• Asghar Rastegar, professor of Medicine, Director, Global Health Program,Co-Director, Yale-Stanford J&J Global Health Scholar Program
• Eskandar Sadeghi-Boroujerdi, Professor in Comparative Political Theory, Goldsmiths, University of London
• Muhammad Sahimi, Professor of Chemical Engineering & Materials Science, and the NIOCChair in Petroleum Engineering, University of Southern California
• Mehrnaz Shahabi, Psycho-Social Researcher
• Ali Shakibai, MD, Cardiologist, Avon, CT
• Majid Tavallaei, Sr. Agricultural Manager at California, Freelance Researcher, Former Editor-in-Chief of “NAMEH”magazine
• Ashkebous Talebi, Educator at University of Maryland

John Mecklin -- Why Star Wars should remain a cinematic fantasy

Why Star Wars should remain a cinematic fantasy

John Mecklin

Pages 135-136 | Published online: 28 Jun 2019

• https://doi.org/10.1080/00963402.2019.1630101

 

If space war erupts, they won't be coming to rescue us.

Swashbuckling military action in outer space occupies a hallowed place in American (and ergo world) popular culture. From the 1930s on, Buck Rogers and Flash Gordon comic books¹1. See: https://thebulletin.org/2012/11/buck-rogers-and-the-atomic-education-of-america/.View all notes featured rocket ships and outer space derring-do on a recurring basis, and these heroes’ battles against the forces of evil (including, of course, the unforgettable Ming the Merciless²2. See: https://www.imdb.com/title/tt0027623/characters/nm0585481.View all notes) fit naturally into movie serials that were followed up by mostly terrible TV adaptations. Those early fictional space moviemakers inspired modern imitators who took the conventions of the space serial and used advanced special effects to adapt them for modern film (the Star Wars series) and television (the Star Trek franchise) audiences. From 1966 on, the world knew to set its phasers on stun, so as not to kill unnecessarily, but to keep the photon torpedoes at the ready, just in case of Klingons.

In the 1980s, fiction and reality fused in a genuinely unfortunate way. US President Ronald Reagan proposed a missile defense program – the Strategic Defense Initiative (SDI) – that was quickly nicknamed “Star Wars” after the enormously popular 1977 film full of light sabers and ray-gun blasters (not to mention a Death Star that obliterates planets with a beam of directed energy). The technology of the 1980s was nowhere well-enough developed to shoot down nuclear-tipped ballistic missiles with space-based lasers, as President Reagan and his advisers had proposed. In fact, the SDI program that the movie-actor-turned-president announced with such fanfare in 1983³3. See: https://www.youtube.com/watch?time_continue=4&v=4hGLBA65tZg.View all notes had so little technological grounding that the New York Times called it, at the time, “a pipe dream, a projection of fantasy into policy.”⁴4. See: https://www.nytimes.com/1983/03/27/opinion/nuclear-facts-science-fictions.html.View all notes

But fantasy can have real-world impact. Reagan turned back from an agreement with Soviet Secretary General Mikhail Gorbachev on large cuts in and perhaps even the elimination of US and Soviet nuclear arsenals – in part because of the president’s insistence⁵5. See: https://www.atomicheritage.org/history/strategic-defense-initiative-sdi.View all notes on continued pursuit of an SDI program that was little more than a wish. Even now, some three decades of research, development, and testing later, the US missile defense system is technically deficient, insufficiently tested in combat-like conditions, easily defeated by countermeasures, and, somewhat paradoxically, extremely destabilizing to the nuclear balance of power.⁶6. See: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/00963402.2018.1486597and https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/00963402.2018.1486575.View all notes

SUOMI – Manlio Dinucci -- «SODANKÄYNNIN TAITO » -- Euroopan Unioni Pentagonin

«SODANKÄYNNIN TAITO »

Euroopan Unioni Pentagonin ydinasestrategiassa

 Manlio Dinucci

 DANSK  ENGLISH ESPAÑOL FRANÇAIS  ITALIANO NEDERLANDS PORTUGUÊS 

ROMÎNA  TURKÇE

Naton puolustusministerit (Elisabetta Trenta, Italiasta ja Antti Kaikkonen, Suomesta)  tapasivat Brysselissä 26. ja 27. kesäkuuta hyväksyäkseen uudet «varoittavat» toimenpiteet Venäjää kohtaan, jota on syytetty – ilman minkäänlaisia todisteita – INF-sopimuksen rikkomisesta. Periaatteessa tämä merkitsee, että he seuraavat Yhdysvaltoja, joka päättämällä luopua sopimuksesta 2. elokuuta, valmistautuu sijoittamaan Eurooppaan maalle asetettavia keskipitkän matkan ydinohjuksia (500-5500 kilometriä kantavia), samanlaisia kuin 1980-luvulla (Pershing II ja risteilyohjukset), jotka (samoin kuin Neuvostoliiton SS-20) poistettiin sopimuksella, jonka presidentit Gorbatsov ja Reagan allekirjoittivat 1987.

Euroopan tärkeimpiä maita, jotka enenevässä määrin ovat eriämässä EU:n sisällä, järjestetään uudelleen Naton sisällä Yhdysvaltain johdolla yhteisten strategisten etujen tukemiseksi. YK:ssa sama EU – jonka 27:stä jäsenmaasta 21 on Naton jäseniä (myös Englanti vaikka se on jättämässä EU:n) – hylkäsivät Venäjän ehdotuksen INF-sopimuksen pitämisestä voimassa. Näin tärkeässä asiassa Euroopan hallitukset ja tärkeimmät tiedotusvälineet jättävät tahallaan julkisen mielipiteen vaille huomiota. Näin emme huomaa meitä kaikkia uhkaavaa kasvavaa vaaraa – kasvavaa mahdollisuutta, että jonain päivänä saatamme kärsiä ydinaseiden käytöstä.

Tämän vahvistaa viimeisin strateginen dokumentti Yhdysvaltain asevoimilta, Nuclear Operations (11. kesäkuuta), joka on kirjoitettu Dunfordin johdolla. Koska « ydinvoimamme antavat Yhdysvalloille kyvyn jatkaa omia kansallisia tavoitteita », dokumentti tähdentää, että niiden pitää olla « monipuolisia, joustavia ja mukautuvia moniin erilaisiin vastustajiin, uhkiin ja konteksteihin ». Huolimatta Venäjän varoituksista, että jo yhden pienitehoisen ydinaseen käyttö johtaisi ketjureaktioon, josta saattaisi seurata laajamittainen ydinasekonflikti, Yhdysvaltain doktriini alkaa suuntautua vaarallisen « joustavuus »-konseptin pohjalta.

Strateginen dokumentti vahvistaa, että « Yhdysvaltain ydinvoimat antavat meille keinon käyttää voimaa monenlaisiin kohteisiin kerralla, ja presidentin päätöksellä ». Nämä kohteet (saman dokumentin mukaan) valitsevat itse asiassa tiedustelupalvelut, jotka arvioivat haavoittuvuuden ydinhyökkäyksen tapahtuessa, ja myös laskevat radioaktiivisen laskeuman vaikutukset. Ydinaseiden käyttö – dokumentti painottaa - « voi luoda olosuhteet ratkaiseville tuloksille. Erityisesti ydinaseen käyttö muuttaisi taistelua perustavanlaatuisesti  luomalla tilanteen, joka mahdollistaa komentajille voiton yhteenotossa ».

Ydinaseet tekisivät Yhdysvalloille myös mahdolliseksi « vakuuttaa liittolaisensa ja kumppaninsa », jotka luottamalla näihin aseisiin « luopuisivat ajatuksesta, että omistaisivat omia ydinaseita, täten osallistuen Yhdysvaltain tavoitteeseen, mikä on aseiden leviämisen estäminen ».

Dokumentista kuitenkin selviää, että « Yhdysvallat ja tietyt, valitut Nato-liittolaiset voisivat pitää lentokoneita, jotka pystyvät kuljettamaan sekä ydin- että tavanomaisia aseita ». Tämä tekee mahdolliseksi, että neljä EU-maata, joilla virallisesti ei ole ydinaseita – Italia, Saksa, Belgia, Hollanti – ja myös Turkki, INF-sopimuksen vastaisesti, eivät ainoastaan varastoi Yhdysvaltain ydinaseita (B61-pommeja, jotka 2020 korvataan tuhovoimaisemmilla B61-12-pommeilla), vaan ovat myös valmiit käyttämään niitä ydinhyökkäykseen Pentagonin käskystä.

Hallituksemme ja parlamenttimme, televisiot ja sanomalehdet salaavat meiltä kaiken tämän, enemmistön poliitikoista ja journalisteista vaietessa syyllisinä, ja kuitenkin he toistavat jatkuvasti miten tärkeätä « turvallisuus » on meille italialaisille ja muille Unionin eurooppalaisille. Nähtävästi sen takaavat meille Yhdysvaltain sijoittamat uudet ydinaseet.

Manlio Dinucci

il manifesto, 25. kesäkuuta 2019

Käännös
Tuula

«DICHIARAZIONE DI FIRENZE»

Per la creazione di un fronte internazionale NATO EXIT in tutti i paesi europei della NATO

DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS
PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ СРПСКИ  

Thierry Meyssan -- SOB OS NOSSOS OLHOS --Os Irmãos Muçulmanos como assassinos

Os Irmãos Muçulmanos como assassinos

Thierry Meyssan

Prosseguimos a publicação do livro de Thierry Meyssan, «Sob os nossos olhos». Neste episódio, ele descreve a criação de uma sociedade secreta egípcia, os Irmãos Muçulmanos, depois a sua recriação após a Segunda Guerra Mundial pelos Serviços Secretos britânicos. Finalmente, a utilização deste grupo pelo MI6 para proceder a assassinatos políticos nesta antiga colónia da Coroa.

REDE VOLTAIRE | DAMASCO (SÍRIA) | 29 DE JUNHO DE 2019 

FRANÇAIS  ITALIANO  TÜRKÇE  ESPAÑOL 

Este artigo é extraído do livro 'Sob os nossos olhos'.
Ver o Indíce dos assuntos.

Hassan el-Banna, fundador da sociedade secreta dos Irmãos Muçulmanos. Sabe-se pouco sobre a sua história familiar, apenas que eram relojoeiros; um ofício reservado à comunidade judaica no Egipto.

As «Primaveras Árabes»,
vividas pelos Irmãos Muçulmanos

Em 1951, os Serviços Secretos anglo-saxónicos constituíram, a partir da antiga organização homónima, uma sociedade secreta política : os Irmãos Muçulmanos.
Utilizaram-nos, sucessivamente, para assassinar personalidades que lhes opunham resistência, depois, a partir de 1979, como mercenários contra os Soviéticos. No início dos anos 90, incorporaram-nos na OTAN e nos anos 2010 tentaram levá-los ao Poder nos países árabes. Os Irmãos Muçulmanos e a Ordem sufi dos Naqchbandis são financiados, à escala de 80 mil milhões de dólares anuais, pela família reinante saudita, o que os transforma num dos mais importantes exércitos do mundo. Todos os líderes jiadistas, aqui incluídos os do Daesh (E.I.), pertencem a este dispositivo militar.

1— Os Irmãos Muçulmanos Egípcios

THIERRY MEYSSAN -- Sob os nossos olhos -- De 11-de-Setembro a Donald Trump--

Sob os nossos olhos. 

De 11-de-Setembro a Donald Trump

Thierry Meyssan

ARQUIVO | DAMASCO (SÍRIA) | 29 DE JUNHO DE 2019 

FRANÇAIS  TÜRKÇE  ITALIANO 

Índice

Preâmbulo

1ª parte
As «Primaveras Árabes», vividas pelos Irmãos Muçulmanos

Os Irmãos Muçulmanos como assassinos
Os Irmãos Muçulmanos do Egipto
A Irmandade reformada pelos anglo-saxões e a paz separada com Israel

A Irmandade ao serviço da estratégia Carter-Brzezinski
Para a constituição de uma Internacional da Jiade
Os islamistas nas mãos do Pentágono
A fusão das duas “Gládio” e a preparação do Daesh (E.I.)
O início da “Primavera Árabe” na Tunísia
A “Primavera Árabe” no Egipto
Nada de revolução no Barém e no Iémene
A “Primavera Árabe” na Líbia
A “Primavera Árabe” na Síria
O fim da “Primavera Árabe” no Egipto
A guerra contra a Síria
O Daesh (E.I.) e o Califado

2ª Parte
As “Primaveras Árabes” vistas de Paris

Jacques Chirac, o “Árabe”
Nicolas Sarkozy, o “Americano”
A preparação das invasões da Líbia e da Síria
O início da guerra contra a Líbia
O início da guerra contra a Síria
Pontos comuns das operações na Líbia e na Síria
A queda da Jamahiriya Árabe Líbia
A transferência de combatentes líbios para a Síria
Síria : a guerra de quarta geração
François Hollande e o retorno do partido da colonização _ Segunda guerra contra a Síria
A “linha vermelha”
Que fazer ?
O povo sírio fala
O Daesh (E.I.) e o Califado
A intervenção da Rússia
Balanço provisório

3ª Parte
As “Primaveras Árabes” organizadas por Washington e Londres

Supremacia norte-americana
A viragem do 11-de-Setembro
Quem governa os Estados Unidos ?
A estratégia de Washington
As guerras contra o Afeganistão e o Iraque
A teopolítica
A extensão da guerra _ Direcção : as “Primaveras Árabes”
A guerra contra o Líbano
A Comissão Baker-Hamilton
A guerra contra os Xiitas não terá lugar no Líbano
A guerra abortada contra o Irão
O terror de Estado
A presidência Obama
Revolução colorida no Irão
A “liderança pelas traseiras”
O papel do MI6
O Estado sírio e Bashar al-Assad
A reaproximação Washington-Teerão
O tandem israelo-saudita
O oportunismo do Catar
A instabilidade da Turquia e da Ucrânia
As migrações organizadas como armas de guerra
O plano do Estado Profundo dos US contra a Síria
O mito da justiça internacional
A aplicação do plano Feltman
Os jiadistas, um potente exército Terrestre
A operação Lenha de Sicómoro (Timber Sycamore)
A intervenção da Rússia
A intervenção da China
O espírito Damasceno

Epílogo

Bibliografia

Thierry Meyssan

Tradução
Alva

DANSK -- Manlio Dinucci -- « KRIGSKUNST » -- EU i Pentagons atomstrategi

« KRIGSKUNST »

EU i Pentagons atomstrategi

af Manlio Dinucci

ENGLISH ESPAÑOL FRANÇAIS  ITALIANO NEDERLANDS PORTUGUÊS 

ROMÎNA TURKÇE

Nato forsvarsministrene (Elisabetta Trenta, Femstjernebevægelsen, for Italien og Claus Hjort Frederiksen, for Danmark) var indkaldt i Bruxelles 26. og 27. juni for at godkende den nye "afskrækkelses"strategi over for Rusland, som har været beskyldt for - uden nogen som helst beviser - at have overtrådt INF traktaten. Dybest set betyder det, at de vil rette sig ind efter USA, som ved den definitive udtrædelse af traktaten 2. august forbereder at opstille jordbaserede mellemdistance atommissiler (med en rækkevidde på mellem 500 og 5.500 km) i Europa, som ligner dem fra 1980'erne (Pershing II og krydsermissiler), som blev fjernet (sammen med Sovjets SS-20'ere) i overensstemmelse med traktaten underskrevet i 1987 af præsidenterne Gorbachev og Reagan.

De store europæiske magter, som er mere og mere splittet inden for EU, omgrupperes i NATO under amerikansk kommando for at støtte deres almindelige strategiske interesser. Ved FN-mødet afviste selvsamme europæiske union - hvoraf 21 af dens 27 medlemmer er en del af Alliancen (som også UK er, selvom de forlader EU) - det russiske forslag om at fastholde INF traktaten. På et spørgsmål af en sådan vigtighed bliver den europæiske offentlige mening bevidst holdt i en tilstand af uvidenhed af deres regeringer og de store medieselskaber. På denne måde bemærker vi ikke den tiltagende fare, som truer os alle - den øgede mulighed for, at vi en dag måske lider under brugen af atomvåben.

Dette bekræftes af det seneste strategiske dokument fra de amerikanske væbnede styrker, Nukleare Operationer (11. juni), skrevet under ledelse af præsidenten for de forenede stabschefer. I betragtning af at "vores atomstyrker giver USA kapacitet til at forfølge vores egne nationale mål", understreger dokumentet, at de må "sprede sig, være fleksible og anvendelige" i forhold til "flere forskellige modstandere, trusler og sammenhænge". Til trods for russiske advarsler om, at brugen af selv atomvåben med lav sprængstyrke ville igangsætte en kædereaktion, som kunne føre til en stor-skala nuklear konflikt, begynder den amerikanske doktrin at orientere sig på basis af et farligt begreb - "fleksibilitet".

Det strategiske dokument bekræfter, at "amerikanske atomstyrker giver os midlerne til at anvende styrker over for en lang række mål ad gangen og med de midler, som bestemmes af præsidenten".  Disse mål (specificerer det samme dokument) er i virkeligheden valgt af efterretningstjenesterne, som evaluerer deres sårbarhed over for et atomangreb og også kalkulerer effekterne af radioaktivt nedfald. Brugen af atomvåben - understreger dokumentet - "kan skabe betingelserne for afgørende resultater. I særdeleshed ville brugen af atomvåben fundamentalt transformere slagets gang ved at skabe de betingelser, som ville gøre det muligt for kommandørerne at vinde konfrontationen".

Atomvåben ville også gøre det muligt for USA at "berolige deres allierede og partnere", som med tillid til disse våben "ville opgive tanken om at eje deres egne atomvåben, og dermed tage del  i USA's mål, som er ikke-spredning".

Dokumentet angiver imidlertid, at det ville gøre det muligt for "USA og visse udvalgte NATO allierede at have fly, der kan bære både atom- og konventionelle våben". Det er en indrømmelse om, at fire lande i EU, som officielt er ikke-atomvåben besiddende - Italien, Tyskland, Belgien, Holland - og også Tyrkiet, med overtrædelse af ikke-spredningsaftalen, ikke blot opbevarer amerikanske atomvåben (B-61 bomber, som fra 2020 vil blive erstattet af de mere destruktive B61-62), men også er parat til at bruge dem i et atomangreb under Pentagons kommando.

Alt dette holdes hemmeligt af vores regeringer og parlamenter, tv og aviser, med den skyldige tavshed hos størstedelen af politikere og journalister, som ikke desto mindre dag efter dag gentager, hvor vigtigt "sikkerhed" er for os italienere og andre europæere i unionen. Den vil åbenbart være garanteret os af den amerikanske opstilling af andre atomvåben.

Manlio Dinucci

il manifesto, 25. Juni 2019

Oversættelse: MV

«DICHIARAZIONE DI FIRENZE»

Per la creazione di un fronte internazionale NATO EXIT in tutti i paesi europei della NATO

DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS
PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ СРПСКИ